Mitä on olla isä?

Minulle on kunnia saada olla isä ihanalle 3-vuotiaalle prinsessalle. Ennen tätä rakasta tyttölasta mietin usein millaista on olla isä. Nyt tiedän jo vähän aiheesta enemmän ja päivä päivältä enemmän.
Minulle isänä oleminen arjessa on sitä kun on paljon kaiken näköistä ajatusta pää täynnä ja ideaa kuinka huomenna tehdään sitä ja kokeillaan tätä.
Isänä en pyydä mitään, ei muutkaan isät. Silti isät saa paljon kun pitää silmät auki ja on avoimia isyydelle. Ei lahjat - vaan se aika. Olla hetkessä ja kuunnella päikkypäivän temmmellyksistä iltaruokailun yhteydessä. Olla vain isä, ei muuta.

Asiat menevät oikeaan järjestykseen

Mikä on isänä tärkeää? Meillä on monet päivät melskettä ja itseaiheutettua kiirettä kotona tai työssä. Ja sitten melskan keskeltä joku tarttuu polvesta kiinni ja kuuluu: ”isä, mene parturiin” tai ”isällä on taas karvainen ylähuuli” tai sitten ”tule isä leikkimään hevosilla”. Silloin tiedän pysähtyä ja kuunnella tarkemmin.
Silloin haluan olla isä ja polvistun yhdessä prinsessan kanssa istuttamaan hevosia junan penkeille istumaan. Ollaan varmasti menossa junalla Kangasniemelle tai kyläkaupan tivoliin.
Viimeistään tuolloin kolahtaa elämän oikeat ja tärkeät asiat oikeaan järjestykseen. Itsekritiikki ja visiot saavat jäädä. Tuolloin olen takaisin polvillani isyyden kanssa.
Huomaan myös, että jos teen käsilläni jotain työhön liittyvää ja tarkkaa tehtävää, niin kuin tyhjästä keskittymiseni ulkopuolelta kuuluu "saanko minäkin kokeilla". Olen aina opettanut hänelle sitä, että kaikkea pystyy tekemään jos vain haluaa. Tuon halun kokeilla itsenäisesti asioita ja tehdä asioita käsillä, näen hänessä monessa tilanteessa ja olen siitä ylpeä.
En tiedä parempaa. En pyydä muuta. Olla hetkessä niin henkisesti kuin maallisesti, kun joku puree hartiasta minua roikkuen hampaillaan. Välillä ollaan saman ikäisiä ja artikuloidaan samalla äänenkorkeudella. Jään kakkoseksi mielelläni.

Ihmeitä sattuu kun niille antaa tilaa

Parasta on sateessa syysaamulla olla se rossailija -isä ja kurvata totutulta päikkymatkalta pyörällä ojan kautta yllätyksellisesti katsomaan yhdessä onko erään talonpihassa seisova koristebambi jo herännyt. Päikkyyn saavuttaessa joskus haleja tulee kymmenittäin ennen lähtöäni töihin. Viimeisen halin täydensi kerran kuiskaus korvaan: ”isä minä olen sinusta ylpeä..”. Pysähdyin ja menin sanattomaksi. Miten kolme vuotias tuollaista puhuu ja mistä nuo sanat?
Sitä on minulle olla isä. Ihmeellistä ja uskomatonta.

-5.11.2021 Kiitollinen ja onnellinen isä-