Helmet, laukku ja nenäliina
Ensimmäiset muistot isoäidistäni olivat korut, käsilaukut ja kauniit leningit. Pienenä tyttönä ajattelin, että isona minäkin myös käytän helmikoruja ja käsilaukkuja, kuten isoäitini. Hänen aikanaan pukeuduttiin huolitellusti - käytettiin näyttäviä hattuja ja koruja. Myös arkenakin isoäidilläni oli ainakin rintakoru tai yksinkertainen rannekoru käytössä. Mielipuuhaani ja varsinainen seikkailu olikin penkoa kampauspöydän laatikoita, joissa koruja säilytettiin.
Pienenä tyttönä ajattelin, että isona minäkin myös käytän helmikoruja ja käsilaukkuja, kuten isoäitini.
Jotain vanhaa, jotain uutta - paljon isoäidiltä opittua. Tänä päivänä haluan jatkaa jollain tavalla isoäitini perintöä. Käsilaukku on minulle välttämätön asuste, joka päivä. Muistan myös ikuisesti tuon tuoksun, joka tuli isoäidin käsilaukuista. Se, muistuttaa aina minua lapsuudesta. Nenäliinoihin oli tuolloin tapana pirskottaa hajuvettä juuri ennen juhliin lähtemistä.
Helmikorut on tärkeä osa pukeutumista
Suhteeni helmiin on aivan erityinen verrattuna hopeakoruihin, joita myös käytän. Klassiseen pukeutumiseen kuuluvat mielestäni helmet. Silloin kun haluan juhlistaa tärkeää tapaamista, tai muuta tärkeää tilaisuutta pukeudun mielelläni mustaan. Tummat sävyt korostavat kivasti korujen kauneutta. Helmien salaperäinen hehku ihon lämmössä tuo mieleeni jotain pysyvää ja arvokasta. Monta kaunista muistoa. Yksinkertaisella helminauhalla tai rannekorulla voin kertoa ympäristölle, että arvostan tilaisuutta tai juhlaa. Tämän haluan opettaa myös jälkikasvulleni.
Tummat sävyt korostavat kivasti korujen kauneutta.
Minulla on myös ensimmäinen lapsenlapsi. Olen huomannut, että kaappini ja käsilaukkuni kiinnostavat myös häntä. Tänä päivänä nenäliinojen sijasta laukussani on kännyköitä ja kertakäyttönenäliinoja, mutta aina sieltä löytyy myös aarteita ja aiheita pieneen seikkailuun.
Teksti ja kuva: Ulla Frantti-Malinen (julk. 16.10.2020, tytär, äiti & mummo)